Over The Hills And Far Away - Juhannus Norjassa mejä kokeissa
Pienellä yllytyksellä ilmoitin nuoren koirani Vincentin Norjaan Mo I Ranaan paikallisen Mäyräkoirakerhon järjestämään kaksipäiväiseen mejä kokeeseen. Matka alkoi Asikkalasta Oulun kautta ja yhden yöpymisen taktiikalla päädyimme juhannusaatoksi norjalaiseen vuoristomökkiin Mo I Ranassa.
Ilta oli sumuinen ja sateinen. Loppumatka mökille oli hiukan haastava. Muutaman harhapiston jälkeen pääsimme pitkospuita pitkin suon yli ja löysimme mökin 500 m päässä parkkipaikalta. Eväät ja majoitustarvikkeet raahattiin mökille ja laitettiin makkarat grilliin. Juhannusaatto sujui rauhallisesti porukan kokoonnuttua syömään saman pöydän ääreen ja suunnittelemaan seuraavan aamun strategioita. Itselleni tuli ainakin hiukan yllätyksenä porojen määrä alueella. Myös lampaista varoittava liikennemerkki oli bongattu matkalla koepaikalle.
Lauantaina koepaikalla meidät toivotettiin tervetulleiksi, kaikki suomalaisten koirien sirut tarkastettiin ja sitten jakauduttiin tuomariryhmiin. Tuomarin mukana saattoi olla opas, tuomariharjoittelija tai sitten vaan matkaan lähtivät koirakot sekä arvosteleva tuomari. Yhdellä tuomarilla oli arvosteltavanaan 2-4 koirakkoa. Suurin osa koirakoista oli AVO jäljellä ( 600m) ja muutama koirakko oli EKL ( 1200m, "valioitumisen jälkeinen kilpailuluokka") jäljellä.
Jälkimaastot olivat erittäin riistarikkaita ja sijaitsivat osin aika jyrkissäkin rinteissä. Rinteessä pyörittävä tuuli teki Vincentin työskentelystä ensimmäisenä koepäivänä puurtavaa ja välillä se ajautui jäljen sivuun turhankin paljon. Emme löytäneet makausta ja koira tukeutui ohjaajaan turhan paljon. Pääsimme kuitenkin sorkalle asti ilman hukkaa ja ensimmäisen koepäivän tulos oli 2. Olin iloinen, että koira selvisi jäljestä erilaisessa hajumaailmassa, poron jäljistä ja puuskittaisesta tuulesta huolimatta.
Sunnuntain koemaasto oli 600 m korkeudessa lumirajassa. Vincentin jälki oli kuitenkin kohtuullisen tasaisella alueella ja tuulta oli selkeästi edellispäivää vähemmän. Vincent keskittyi, kuten ohjaajakin huomattavasti paremmin ja teki tarkempaa jälkityötä. Tempo oli rauhallinen ja se selvitti verettömät osuudet mukavasti sopivalla tarkastelulla. Makaus merkattiin sekä ohjaajan, että koiran toimesta ja pääsimme sorkalle ilman turhia kiemuroita. Itselleni jäi hyvä mieli erityisesti siitä, että koiraa oli selkeä lukea ja se jäljesti levollisesti. Tästä suorituksesta Vincent sai ykköstuloksen. Ykköstulos jäi odottamaan, koska Vincent ei ollut vielä Suomen jälkivalio.
Viikonloppuna kokeessa starttasi useampi suomalainen koira ja saatiin hienoja tuloksia sekä uusia Norjan sekä Pohjoismaiden jälkivalioita. Viikonloppuna palkittiin myös päivien kolme parasta koiraa sekä koko viikonlopun kolme parasta koiraa. Viikonlopun voiton vei Tainan mäyräkoira Topi ja toiseksi tuli Vincent.
Norjassa jälki itsessään on ehkä teknisempi kuin Suomessa. AVO jäljellä ( 600m) on useita tapahtumia, mutta ohjaaja voi auttaa koiraa mikäli koira ajautuu pois jäljen tuntumasta. Jälkeä ei ole merkattu mitenkään maastoon, ainoastaan lähtömakauksella on kreppi. Ohjaajan on osattava lukea koiraansa ja tiedettävä milloin se on jäljellä ja milloin ei. Itse pidin vaikeampana erilaista maastoa ja sen hajumaailmaa, tuuliolosuhteita sekä riistan hajuja. Lampaisiin emme onneksi törmänneet.
Viikonloppuun tuli paljon kilometrejä ja hienoja kokemuksia. Opin uutta nuoresta koirastani ja sen kanssa työskentelystä. Juhannuksena kaipaamaan jäin saunaa vaikka vastineeksi näin upeita maisemia ja "sumuisten vuorten gorillat", koin norjalaisen näköalasuihkun, söin hyvä eväitä ja nauroin paljon. Suosittelen muillekin tätä seikkailua ja nyt tiedän, että jos jäljelle tulee 100 poroa saattaa päästä varajäljelle. Kiitos Sanna, Vesku, Taina alias Folkewest, Bettan ja Benny sekä kahvivaunu kaikesta!
